27 § Neuvottelualoite ja käsiteltävät asiat

LAKI:

Sopiminen ja henkilöstön päätökset

Yhteistoimintalain 5 luvussa ovat sellaiset yhteistoimintamenettelyyn liittyvät asiat, joista
- ensisijaisesti on sovittava tai
- henkilöstöryhmän edustajat voivat päättää, jos sopimusta ei synny.

Säännöksen tarkoituksena on pyrkiä sopimaan asioista. Jos sopimukseen ei päästä, menetellään kuten 30 ja 31 §:ssä säädetään.

Työnantaja tai henkilöstöryhmän edustaja voi esittää neuvottelualoitteen neuvotellakseen ja sopiakseen seuraavista asioista:
- yhteistoimintakoulutus
- työsäännöt
- aloitetoiminnan säännöt
- työsuhdeasuntojen jakoperiaatteet
- sosiaalitilojen käyttö
- työpaikkaruokailu
- päivähoito
- harrastus-, virkistys- ja lomatoiminnan avustusten jakoperusteet

Yhteistoimintakoulutus

Yhteistoimintakoulutuksella tarkoitetaan työpaikan yhteistoimintaa edistävää koulutusta, muun muassa yhteistoimintalakia ja yhteistoimintasopimusta koskevaa koulutusta.

Yhteistoimintakoulutusta järjestävät työmarkkinajärjestöt. Sitä voivat järjestää myös työnantaja- ja työntekijäpuoli yhdessä. Koulutusta annetaan työpaikalla tai muussa sovitussa paikassa.

Yrityksissä on vuosittain neuvoteltava yhteistoimintakoulutuksesta. Ennen neuvottelujen alkamista työnantaja päättää koulutukseen käytettävistä varoista. Tämän jälkeen yhteistoimintaneuvotteluissa päätetään
- yhteistoimintakoulutuksen määrästä
- sen sisällöstä ja
- kohdentamisesta henkilöstöryhmittäin.

Jos neuvotteluissa ei päästä sopimukseen, henkilöstöryhmän edustajat päättävät yhteistoimintakoulutuksen sisällöstä ja henkilöstöryhmittäisestä kohdentamisesta.

Koulutukseen ovat oikeutettuja osallistumaan kohderyhmään valitut työntekijät, jotka voivat olla muitakin kuin luottamusmiehiä ja työsuojeluvaltuutettuja.

Luottamushenkilöiden oikeudesta osallistua koulutukseen on sovittu myös työehtosopimuksissa (ks. oma työehtosopimus).

Työsäännöt

Tätä kohtaa ei tarvitse soveltaa yrityksissä, joissa on 20–29 työntekijää.

Työsäännöt ovat ohjeistuksia, joissa määritellään menettelytapoja (pelisääntöjä), joita työntekijöiden ja työnantajan on noudatettava.

Työsäännöissä neuvoteltavia ja sovittavia asioita ovat esimerkiksi seuraavat:
- työsopimuksen tekeminen
- työsuhde-edut (esim. matkapuhelimen käyttö)
- sairauspoissaoloista, perhevapaista ja myöhästymisistä ilmoittaminen
- työterveyshuoltopalvelujen käyttäminen
- työntekijälle annettava varoitus
- työpaikan järjestysohjeet ja niiden noudattaminen.

Yhteistoiminnassa sovitut työsäännöt ovat sitovia normeja. Niitä noudatetaan työntekijän työsuhteen ehtoina. Työsopimuksella voi kuitenkin sopia työntekijälle työsääntöjä edullisemmista ehdoista.

Työsäännöillä ei voi poistaa vastuuta, joka työnantajalla on pakottavan lainsäädännön ja työehtosopimusten perusteella (esim. työnantajan vastuu työturvallisuudesta ja -terveydestä).

Työnantajalla ei ole oikeutta vahvistaa yksipuolisesti yrityksessä noudatettavia työsääntöjä eikä niihin tehtäviä muutoksia. Työnantajalla on kuitenkin aina oikeus valvoa ja johtaa työtä.

Ks. työsääntöjä koskevan sopimuksen sitovuudesta, sopimuksesta tiedottamisesta ja voimaantulosta 29 §.

Aloitetoiminnan säännöt

Tätä kohtaa ei tarvitse soveltaa yrityksissä, joissa on 20–29 työntekijää.

Aloitetoiminnalla tarkoitetaan työntekijöiden tekemien parannusehdotusten keräämistä, arviointia ja palkitsemista. Aloitetoiminnalla pyritään herättämään kekseliäisyyttä ja keräämään työntekijöiden asiantuntemuksen hyväksikäyttöä ja hyödyntämään henkilöstön luovuutta.

Yleensä kysymyksessä ovat sellaiset työntekijöiden aloitteet, jotka koskevat töiden tai yrityksen tuotteiden tai palvelujen kehittämistä ja joista työpaikan pelisääntöjen mukaisesti maksetaan työntekijälle erillinen palkkio.

Neuvoteltavia ja sovittavia asioita ovat aloitetoiminnan säännöt. Jos sopimukseen ei päästä, työnantaja päättää aloitetoiminnan säännöistä tai niihin tehtävistä muutoksista.

Työnantaja päättää aloitetoiminnan palkitsemiseen käytettävistä varoista. Työnantaja myös päättää, otetaanko palkittu aloite käyttöön.

Yhteistoiminnassa sovittuja aloitetoiminnan sääntöjä noudatetaan kunkin työntekijän työsuhteen ehtoina. Jos aloitetoiminnan säännöistä ei ole sovittu, vaan ne ovat työnantajan yksipuolisesti vahvistamat, säännöt eivät tule työsuhteen ehdoksi.

Ks. työsääntöjä koskevan sopimuksen sitovuudesta, sopimuksesta tiedottamisesta ja voimaantulosta 29 §.

Työsuhdekeksintö ei ole aloitetoimintaa. Työsuhdekeksinnöistä ja niistä maksettavista keksintökorvauksista säädetään erillislaissa (laki oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin 656/1957 ja laki oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin 369/2006).

Työsuhdeasuntojen jakoperiaatteet

Työsuhdeasuntojen jakamista koskevaa kohtaa ei tarvitse soveltaa yrityksiä, joissa on 20–29 työntekijää.

Työsuhdeasunnolla tarkoitetaan työsuhteen perusteella vuokralle annettua asuntoa, jonka käyttöön työnantajalla on määräysvalta omistuksen, vuokrasopimuksen tai muun hallintaoikeuden perusteella (laki asuinhuoneiston vuokrauksesta 481/1995 86 §).

Neuvoteltavia ja sovittavia asioita ovat työsuhdeasuntojen
- jakamisessa noudatettavat periaatteet
- osuuksien määrittäminen henkilöstöryhmittäin sekä
- asuntojen jakaminen, lukuun ottamatta yrityksen johdon käyttöön tarkoitettuja asuntoja
- asukkaiden valintakriteerit, esimerkiksi sosiaaliset näkökohdat.

Yhteistoimintamenettelyä ei sovelleta työnantajan
- oikeuteen myydä asunto
- kunnossapito-oikeuteen
- vuokran suuruudesta päättämiseen eikä
- huoneenvuokrasuhteen irtisanomiseen.

Jos työsuhdeasuntojen jakamisesta ei päästä sopimukseen, henkilöstöryhmien edustajat päättävät, ketkä tietyt työntekijät saavat asunnot. Jos asuntojen jakamisperiaatteista tai osuuksien määrittämisestä henkilöstöryhmittäin ei saada aikaan sopimusta, työnantaja päättää perusteista.

Palkkaetuasunto ei ole työsuhdeasunto. Se on asunto, jonka työnantaja luovuttaa työntekijälle osana palkkaa (TSL 13:5 §). Tällainen luontoisetu ei ole yhteistoimintalaissa tarkoitettu työsuhdeasunto.

Sosiaalitilojen käyttö, työpaikkaruokailu, päivähoito

Neuvoteltavia ja sovittavia asioita ovat
- sosiaalitilojen ja niitä vastaavien tilojen suunnittelu ja käyttö
- lasten päivähoidon järjestäminen työnantajan osoittamien varojen puitteissa
- työpaikkaruokailun järjestäminen työnantajan osoittamien varojen puitteissa.

Sosiaalitiloja ovat muun muassa (työturvallisuuslaki 738/2002 48 §):
- peseytymistilat
- vaatteiden vaihto- ja säilytystilat
- ruokailutilat
- lepotilat
- käymälät
- tauko- ja odotustilat.

Sosiaalitilana pidetään myös työpaikan yhteydessä toimivaa
- kuntosalia
- askartelutilaa.

Sosiaalitiloja eivät ole
- lomakiinteistöt
- lomaosakkeet
- yritystoiminnan kokoustilat
- yritystoiminnan koulutustilat.

Sosiaalitilat ovat työnantajan omaisuutta ja työnantaja voi luopua määräämästä niiden käytöstä yhteistoimintaneuvottelut käytyään.

Päivähoito, jonka työnantaja itse järjestää, kuuluu yhteistoiminnan piiriin. Muu yksityinen tai kunnan järjestämä päivähoito ei edellytä yhteistoimintaneuvottelua.

Yhteistoiminnassa neuvoteltavia päivähoitoasioita ovat muun ohessa
- minkä ikäisille lapsille päivähoito suunnataan
- minä aikoina hoito järjestetään
- hoitotilat, kalustus, tarvikkeet
- ruokailu
- kohderyhmä
- sosiaaliset perusteet kuten yksinhuoltajuus, vuorotyö, asuinpaikka.

Työpaikkaruokailulla tarkoitetaan ruokailujärjestelyä työpaikalla tai sen läheisyydessä lounastauon tai muun tauon aikana.

Yhteistoimintaa ei sovelleta
- lounassetelijärjestelmään, joka on palkan osana maksettava luontoisetu
- lounaskuponkien verotusarvoiseen osto-oikeuteen.

Ulkopuoliselta alihankintana ostetun lounaspalvelun hankinnasta ja sopimusehdoista päättää työnantaja.

Työnantaja päättää työpaikkaruokailuun käytettävistä varoista.

Yhteistoimintamenettelyssä päätetään muun ohessa
- aterioiden sisältöön liittyvistä asioista (vaihtelevuus, terveellisyys, erityisruokavaliot)
- ruoan hinnasta.

Jos sosiaalitilojen suunnittelusta ja käytöstä sekä lasten päivähoidon ja työpaikkaruokailun järjestämisestä ei yhteistoimintaneuvottelussa päästä sopimukseen, henkilöstöryhmien edustajat päättävät niistä.

Harrastus-, virkistys- ja lomatoiminnan avustusten jakoperusteet

Neuvoteltavia ja sovittavia asioita ovat työnantajan henkilöstön harrastus-, virkistys- ja lomatoimintaa varten osoittamien avustusten yleiset jakoperusteet.

Yhteistoimintamenettelyyn kuuluvat muun ohessa
- liikunnan tukeminen
- kulttuurin harrastuksen tukeminen
- kerhotoiminnan tukeminen
- lomaosakkeiden käyttö
- avustusten jakoperusteet
- lomaosakkeiden käytön etusija- ja kiertojärjestykset
- varausjärjestelmät.

Yhteistoimintamenettelyyn eivät kuulu
- työnantajan myöntämät stipendit
- lahjoitukset työntekijöiden yhdistyksille
- yrityksen ulkopuolisen urheiluseuran tukeminen
- edustaminen.

Jos harrastus-, virkistys- ja lomatoiminnan avustusten jakoperusteista ei päästä sopimukseen, henkilöstöryhmien edustajat päättävät asiasta.

Neuvottelualoitteen sisältö

Neuvottelualoitteessa on selvitettävä pääkohdittain
- neuvotteluissa käsiteltävä asia ja
- neuvottelualoitteen perusteet.

Päivitetty 2.7.2013